Tiimimme tämän vuoden F-Cupin "kotikisa" osui päivämäärälle 13.9. ja tapahtumapaikkana oli Heinola. Pitkästä aikaa kuljettajakaksikkoa jopa hieman jännitti lähteä kisaamaan. Autoa oli laitettu kuntoon ja oikeisiin säätöihin jo jonkin aikaa ja nyt tuntui Starlet toimivan hienosti. Ensimmäiselle pätkälle lähdettiin katsomaan miten auto kisatilanteessa pelittää ja varmistamaan sitä kuuluisaa luottoa autoon. EK 1 maalissa aikakin oli ihan kilpailukykyinen ja näin ollen kisa jatkui luottavaisin mielin. 2 seuraavaa pätkää meni suunnilleen samoilla sävelillä, lukuun ottamatta EK 3:lla olleita kahta varoitusta, joiden takia ajorytmi hieman kärsi. EK 4 lähdimme ajamaan rauhallisesti ja pääsimme hienosti 4,5 kilometrin kohdille kun Starletti päätti ampaista puuhun. Eväät pahaan ulosajoon ja sen seurauksiin oli käsissä. Onneksi kuitenkin selvisimme ulosajosta vain suurella säikähdyksellä ja se ojanpenkalla oleva koivu osui apukuskin takakulmaan, mistä auto sinkoutui nokan kautta ojaan oikein päin. Tiedä liekö tässä tapauksessa tuo 13. päivä ollut meidän onnenpäivä vaiko epäonnenpäivä, asiaa kun voi pohtia molemmilta kanteilta. Ulosajosta selvisimme ilman vakavia vammoja.

23.8. Ajetussa F-Cupin 4 osakilpailussa Porin seudulla ajelimme mummoa kirkkoon toivoen että auto kestäisi. 1 ja 2 ek:lla olivat jarrut hukassa, 3 ek:lla olivat jarrut jo löytyneet ja "iloa" riitti lähes maaliin asti. Kuskin puolelta vetaripoikki joten matka loppui.

Iso-Syötteen Mäkiajot-sprint ajettiin juhannusaattona Iso-Syötteellä. Tiimistämme osallistui noihin karkeloihin ainoastaan Linda ja vielä elämänsä ensimmäistä kertaa ralliauton ratin taakse kilpailumielessä. Autonsa urhoollisesti oli lupautunut Lindalle lainaamaan Törmän Pasi.

Ja voitte arvata että jännitys oli valtava. Torstaina oli harjoitusajot ja perjantaina itse kilpailut. Sää ei tällä kertaa suosinut sillä harjoituksissa satoi vettä oikein antaumuksella, mutta silti Linda kellotti naisten kolmanneksi parhaan ajan. Sade kuitenkin yltyi niin pahaksi että harjoitukset keskeytettiin ja näin ollen tuloksena oli vain kaksi vaivaista harjoituskierrosta.

Perjantaina aurinko päätti sitten paistaa oikein kunnolla ja tiedossa oli lämmin päivä, ja näin ollen kisa ajettiin kuivalla kelillä. Jännitys tietysti yltyi, sillä nyt täytyi jostain hankkia Lindalle ”munat”, että hän uskaltaa ajaa mutkiin niin kovaa kuin pää kestää, eihän takana ollut yhtään testiä kuivalla asvaltilla.

Ensimmäiselle kierrokselle Linda lähti jännittyneenä ja kuunteli vielä viime hetken ohjeet, jotka kehottivat painamaan kaasun pohjaan ja nauttimaan ajosta. Kaikessa jännityksessä Linda ei kuitenkaan muistanut laittaa niskatukea oikeaan paikkaan vaan se jäi pyörimään kartturin penkille, ja tietysti se tippui sieltä polkimiin heti ensimmäisessä kireässä mutkassa. Ylimääräistä ohjelmaa tuli tietysti niskatuen ansiosta, ja kun se oli saatu pois polkimista oli jo viimeisen tiukkaakin tiukemman mutkan aika johon Linda päräytti hieman ylikovaa, ja spinni oli todella lähellä, mutta ihmeen kaupalla spinniä ei tullut ja matka jatkui pienen kiroilun saattelemana maaliin.

Hra Törmä päätti ensimmäisellä kierroksellaan leikata tuttuun tyyliinsä viimeisessä mutkassa ja auto kärsi hieman vauriota, mutta maaliin hänkin silti pääsi. Kierrosten välisellä tauolla tuli kiire löytää joltain kilpakumppanilta varaosa, jotta saataisiin auto kuntoon. Ja niin hieno tuuri kävi, että vastaava osa löytyi ja auto saatiin jotenkin nippuun. Lindalla meni kuitenkin luotto autoon poikien korjausviritelmien jälkeen ja näin ollen ne ”munat” oli kadoksissa toisella kierroksella, eikä pää kestänyt enää vetää täysiä. Tuloksena oli naisten luokan jumbosija, mutta tyytyväinen Linda kisaansa silti oli. Hän pääsi molemmat kierrokset maaliin asti eikä ajatkaan olleet huonoja. Ja mikä tärkeintä, auto pysyi ehjänä naiskuskimme käsissä! Muokkautuuko tämän kokemuksen perusteella tiimiimme uusi naiskuski?.. Voi olla, sillä poltetta tuntuu ainakin olevan…Katsotaan mitä tuleman pitää!

Kesäkauden avaus tapahtui Black Rocket Rallissa, kun Toni istui Joonas Kolehmaisen kyytiin ja Linda istui Pasi Törmän kyytiin. Tonille tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän istui kartturin paikalle. Tulos oli varteenotettava, sillä molemmat pääsivät pokkaamaan kun Joonas ja Toni olivat lopputuloksissa yleiskilpailun 8:nsia ja luokkansa 2:sia. Pasi ja Linda olivat yleiskilpailun 6:nsia ja luokkansa he voittivat.
Kokemuksena Roketti oli molemmille kuskeille opettavainen ja kauden loppukisoihin on mukava lähteä muutaman uuden näkökulman ja niksin kera.

F-Cupin 3:s osakilpailu Waltikka-ralli ajettiin Valkeakoskella 8.3. Auto saatiin valmiiksi taas edellisenä yönä, eikä sitä näin ollen keritty testaamaan. Stara sai kuitenkin uuden kirkkaan punaisen maalin pintaan ja muuttui näin ollen ulkoisesti huomattavasti. Valkeakoskelle lähdimme suurin odotuksin ja toivoen että tuurimme olisi kääntynyt parempaan suuntaan. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä EK 1 puolen välin paikkeilla kytkin alkoi luistaa pahasti. Ajoimme kuitenkin ykkösen maaliin ja päätimme ajaa vielä EK 2:n maaliin jonka jälkeen oli huoltotauko. Ajoimme kakkosen läpi hitaasti sillä kierroksia ei voitu nostaa yli 4500. Pääsimme huoltoon asti ja siellä huoltomiehet olivat jo valmiina ottamaan vaihdelaatikon irti ja säätämään kytkintä. Kuhina huollossa oli aikamoinen, kuin MM-sarjan huoltoparkissa olisi ollut. Pojat tekivät hurjasti töitä. He saivat laatikon paikalleen ja auton kasaan maksimiajan puitteissa, mutta kuitenkin pettymys oli suuri kun kytkin ei vieläkään ottanut toimiakseen, ja näin ollen jouduimme jättämään leikin kesken.

Talvikaudesta meille ei jäänyt käteen paljon muuta kuin pettymyksiä. Valkealan kisa oli ainoa joka meni edes vähän suunnitelmien mukaan. Talvikaudesta oppineena tavoitteenamme on kevättauon aikana huoltaa Stara läpikotaisin kisakuntoon. Kaikki osat mitkä voi pettää käydään läpi ja vaihdetaan parempiin. Toivoa emme ole vielä menettäneet ja pakkohan sen tuurinkin on jossain vaiheessa kääntyä. Kesäkauteen lähdemme täynnä raivoa ja tavoitteena kääntää talvikauden tappiot ja pettymykset voitoksi. Joskushan joku viisas on sanonut: Se mikä ei tapa, vahvistaa. Näillä eväillä kohti kesäkautta!

1.3.2008 Oli aluemestaruuskisan aika Prisma rallissa Savonlinnassa. Tallissa oli vietetty viikon aikana monia kymmeniä tunteja autoa korjaten. Fiilis oli korkealla sillä autoon oli vaihdettu paljon uutta osaa ja tehty tarkisteluja joka puolelle. Omaa kantta emme saaneet vielä pajalta takaisin joten jouduimme laittamaan varakannen kiinni. Kaikki tuntui olevan kunnossa ja päätettiin lähteä heti EK 1 hyökkäämään. Pääsimme EK 1 peräti 3.2 km kun pienestä hyppyristä alas tullessamme kuului konehuoneen puolelta nätti naks ja Stara muuttui formulaksi, ainakin kierrokset lennähti taivaisiin. Tuon naksahduksen jälkeen ei vetoa löytynyt ja jouduimme ottamaan tien sivuun. Syyksi epäilimme vauhtipyörän pulttien katkenneen. Nyt tulee taas kiire saada auto kuntoon kun ensi lauantaina on F-Cupin 3. osakilpailu Waltikka ralli Valkeakoskella.

23.2.2008 oli vuorossa Kangasniemen NuSM-osakilpailu. Olimme saaneet uuden perän paikoilleen ja kisaan lähdimme hyvillä fiiliksillä ja vähillä unilla. Päätimme aloittaa kisan rauhallisesti ja taktikoida sitten, kun Toni oli saanut hieman tuntumaa siitä miten auto käyttäytyy uudella perällä. Kohtalo puuttui peliin heti EK 1 ensimmäisessä mutkassa sillä jarrupoljin meni melkein pohjaan asti ilman että vauhti olisi paljoa hidastunut. Ajoimme kuitenkin rauhassa maaliin ja siitä huoltoon ihmettelemään jarrujen puutetta. EK 2 meni siinä taas testaillessa jarrujen pitävyyttä, mitä ei tuntunut kuitenkaan olevan. Ek 3 tuli lisää ongelmia, jouduimme pysähtymään EK:lle sillä konepellin alta puski lievästi savua ja pellin alle kurkattuamme huomasimme vesiletkun pettäneen klemmarin takaa. Onneksi olimme pakanneet mukaan työkaluja ja vettä niin saimme vian korjattua ja jatkoimme matkaa. Huollossa pojat korjasivat vesiletkun naapurihuollon innokkaalla avustuksella ja pääsimme jatkamaan matkaa. Luotto autoon oli kuitenkin tässä vaiheessa mennyt ja näin ollen taktiikaksi päätettiin ottaa rauhassa maaliin asti ajaminen, jotta saataisiin perä ”sisäänajettua” ja vielä bonuksena 1 piste. EK 6 jouduimme jälleen pysähtymään pätkällä lisäämään koneeseen vettä sillä syyläri vuoti, ja kone alkoi kuulostamaan hieman ”sairaalta” ajoimme kuitenkin EK:n maaliin asti ja siitä vielä maalilavan kautta Parc Fermeen. Kisa meni ns. täysin penkin alle mutta lohtuna oli että pääsimme maaliin asti ja saimme kun saimmekin sen yhden pisteen.

9.2.2008 Laihia F-Cup. Kerrankin auto kunnossa ajoissa ennen kisaa. Ek:lla 3 hajosi sitten perästä ratas ja niin se kisa jäi taas kesken. Incaria ei ole.

2.2.2008 Sokos Hotel Kaarle ralli. Ek 1 lumipenkka imi mukaansa. Siitä sitten katolleen ja tiensivuun odottamaan huoltoa. Kuvia täällä

19.1.2008 ValUA Talviralli. Taas kerran töitä tehtiin puoliinöihin ja sitten testaamaan. Tarkoitus oli lähteä katsomaan kuinka kylmää on kyyti A-Junnuissa. Kisa piti kuitenkin ajaa varmasti maaliin, koska ei ollut varaa kipata eikä tehdä koneremonttia. Ek 1 ja 2 ajoimme rauhallisesti tarkoituksenamme oli katsoa huollossa miten etenemme. Ek 3 ja 4 kiristimme vauhtia. Sijoitus oli odotettua parempi, A-Junnujen 13:s. Kauden eteneminen on vielä auki.

5.1.2008 XXXV Riihimäki ralli. Töitä tehtiin taas aamu 5 asti porukalla. Kilpailuun päästiin vaikka alla ei ollut yhtään testi km. Ek 2 se testaamattomuus kostautui kun vesiletkun kiinnitys petti. Autossa oli kumminkin vettä sen verran mukana että pätkän maaliin päästiin. Siihen jäimmekin odottelemaan huollon saapumista ja katselemaan muiden ajosuorituksia. Onneksi oli joki lähellä mistä saimme kannettua lisää vettä että saimme auton ajettua trailerille. Incaria ei saatu tästä kilpailusta kameran jalan unohduttua kotiin.